Halin metsäkämppämuseo

Halin kämppäkokonaisuus vie vierailijan aikaan, jolloin metsätyö eli murroskauttaan. 1950–60 -lukujen taitteessa koneet, kuten moottorisahat, alkoivat muuttaa metsätyön luonnetta.

Halin metsäkämppä on alun perin sijainnut Orivedellä Rutajärven rannalla J. W. Enqvistin yhtiön kämppänä 1948–67. Kämppäyhdyskuntaan kuuluu 25 miehen kämppä ja emännän puoli sekä teräväpää eli pomon asunto, sauna ja talli.

Metsäkämppä toimi hakkuu- ja uittomiesten yösijana ja tukikohtana, kun kotimatka oli liian pitkä. Halin metsäkämppä, joka siirrettiin perinnekylään, rakennettiin vuonna 1948 Oriveden Siikakankaalle. Se oli mitoitettu 25 miehelle ja sisälsi miesten puolen, keittiön, kuivaushuoneen ja emännän huoneen. Emäntä vastasi ruokahuollosta ja siivouksesta, apunaan vanhempi mies, joka hoiti muita askareita.

Ruoka tarjoiltiin "elämän luukun" kautta, ja miehille oli tiukasti kielletty menemästä emännän puolelle. Aamuisin emäntä valmisteli miehille aamiaista, yleensä läskisoosia ja perunoita. Metsäkämppässä oli myös siirtokirjasto, mutta lukeminen ei ollut suosittua ja vapaa-aika kului pääasiassa työkalujen huoltamiseen tai korttipelaamiseen.

Halin metsäkämppä oli käytössä vuoteen 1967 saakka, jolloin se lahjoitettiin ylimetsänhoitaja Lauri Korhoselle, joka perusti siitä metsäkämppämuseon. Museon kokoelmat ajoittuvat 1950- ja 1960-lukujen taitteeseen, jolloin metsätyön luonne alkoi muuttua koneistumisen myötä. Nykyään yksi henkilö voi tehdä monitoimikoneella saman työn, jonka 50-luvulla teki kämppällinen miehiä koko päivän.