![Logo [Virtain kaupunki]](client/virrat/images/logo.png){kind=logo}
Virtain maastoliikuntareitistö
Maastoliikuntareitti kulkee Virtain keskustan alueella ja siinä on mahdollisuus valita pienempiä ja isompia lenkkejä. Maastoliikuntareitti on tarkoitettu jalkaisin ja maastopyörillä tapahtuvaan ulkoiluun sulan maan aikaan. Reitillä on ohjeellinen kiertosuunta ja reittimerkinnät on asetettu sen mukaisesti. Ota kuitenkin huomioon, että reitillä voi olla vastaantulijoita. Koirat tulee pitää kytkettyinä. Reitin suuntamerkit ja merkinnät puissa ovat sinisellä värillä.
Reitti sisältää pääsääntöisesti maastopolkuja, metsäautoteitä, radanvarsia, siirtymiä jalkakäytävillä ja kaduilla. Reitillä myös valtatien ylityksiä, toimi varovaisuutta noudattaen.
Maasto on hyvin vaihtelevaa vaativuudeltaan. Reitti sisältää muutaman erittäin haasteellisen kohdan johtuen mm. reitin jyrkkyydestä. Haasteellisimmat kohdat ovat Puttosharjulla (jyrkkä kohta mäessä ja kapea polku rinteellä) ja Heinäahon kaarisillalla (silta on jyrkkä ja liukas). Reitillä kulkeminen tapahtuu omalla vastuulla.
Huomioi, että polkuosuuksilla on myös juuria, kiviä ja puunrunkoja, jotka voivat olla kosteina liukkaita. Reitistö on käytössä sulan maan aikaan, ei talvikunnossapitoa. Maastoliikuntareitin osana on myös kaksi tekniikkarataa, liikuntapuistossa (Urheilukuja 1) ja Marttisessa (Herrasentie 16), jossa pääsee harjoittelemaan maastopyöräilyn taitoharjoittelua.
Reitin ylläpidosta vastaa Virtain kaupunki, puh. (03)485 111
Information in English can be found here.
Marttisen pappila
Virtain kappalaispappilaksi vahvistettiin jo vuonna 1696 Marttisen talo. Talo tuhoutui Suomen sodassa, mutta sen aikainen kappalainen Karl Fredrik Långhjelm kunnosti talon omakustanteisesti. Vuonna 1823 tuli kuitenkin keisarillinen päätös, jonka mukaan Marttisen pappila tuli rakentaa uudestaan. Päärakennuksen tekoon tuli kaikkien Virtain talojen osallistua. Pappila valmistui 1825-1826. Talo kesti käytössä aina 1890-luvulle asti.
Vuonna 1864 Karl Gustaf Törnqvistin kappalaisen virka oli aluillaan. Hänet oli valittu väliaikaiseksi kappalaiseksi siihen asti, kunnes Virtaista tulisi itsenäinen seurakunta. Tämä voitiin julistaa vasta Ruoveden silloisen kirkkoherran kuoleman jälkeen. Aikaa kului ja lopulta Törnqvistin "väliaikaisesta" virasta tulikin 30 vuoden mittainen. Tänä aikana Marttisen pappilaan ei tehty suurempia kunnostuksia, koska kohta olisi kuitenkin jouduttu perustamaan uusi pappila kirkkoherran viran alkaessa. Vanha pääsi pahasti rappeutumaan tämän odottelun aikana.
Karl Gustaf Törnqvistiä voidaan pitää paikkakuntaan ja sen oloihin vahvimmin vaikuttaneena pappismiehenä. Saarnamiehenä hänet tunnettiin hyvin temperamenttisena ja ajoittain hän innostuikin puheissaan turhan kovaan moitteeseen. Kaikesta tästä huolimatta hän oli kuitenkin varma, että juuri hänet valittaisiin Virtain ensimmäiseksi kirkkoherraksi.
Kun Ruoveden kirkkoherra sivuutti iän 90, päätettiin Virroilla alkaa rakentamaan uutta pappilaa. Vaatimuksina oli, että rakennuksesta piti tulla suuri ja laadussa ei tultaisi tinkimään. Lisäksi tilalle piti rakentaa erillinen tuparakennus, jossa sijaitsivat pesu- ja leipomohuone. Pihaan oli myös määrä saada talli, kivinavetta, vilja-aitta, ruoka-aitta ja riihi. Päärakennuksen suunnitteli Karlin oma poika Onni Törnqvist, joka myöhemmin suomensi sukunimensä Tarjanteeksi.
Vuonna 1891 Ruoveden kirkkoherran maallinen vaellus päättyi ja oli aika järjestää kauan odotetut kirkkoherranvaalit. Vaalit ajoittuivat juuri ennen Marttisen pappilan lopullista valmistumista. Vaalien tulos oli odottamaton. Törnqvistiä ei valittukaan kirkkoherraksi. Kohtaloksi hänelle saattoi koitua liian kovat moitteet muita kohtaan. Ja näin ollen hän ei myöskään päässyt asumaan kauan odottamassaan, täysin uudessa ja upeassa Marttisen pappilassa.
Tarinan mukaan Karl katkeroitui pahasti ja lähtiessään oli muille sanonut palaavansa pappilaan vielä. Nykyään puhutaankin, että Marttisen pappilassa ikkunat sulkeutuvat omia aikojaan ja joskus talossa voi kuulla jopa musiikin soittoa. Onko Karl Gustaf vihdoinkin päässyt pappilaansa?
Tänä päivänä Marttisen pappila on yksi nuorisokeskuksen toimintatiloista, jossa voi järjestää erilaisia tilaisuuksia.
Marttisen pappila
Rantapappila
Rantapappila ei nimestään huolimatta ole ikinä ollut varsinainen pappila vaan kappalaisen virkatalon Marttisen suuri torppa. Rantapappilassa oli kuitenkin isot viljelykset ja paikan torpparilla olikin apunaan kaksi renkiä ja saman verran piikoja.
Rantapappilasta löytyy paljon vähemmän tietoa kuin muista, mutta torppa kuitenkin mainitaan jo vanhimmassa säilyneessä Virtain rippikirjassa, joka on peräisin vuodelta 1749. Voidaan olettaa, että pappilan rakennusvuosi on ollut jo ennen tätä.
*********
Lähteet:
Söyrinki Niilo, Luha Ville, Jokipii Mauno, 1959, Vanhan Ruoveden historia I
Koukkula Tuomo, 1967, Vanhan Ruoveden historia II:1 Kuru, Pohjaslahti, Ruovesi, Vilppula ja Virrat isovihasta 1860-luvulle
Hokkanen Kari, 1979, Vanhan Ruoveden historia III:1 Virrat 1860-luvulta 1970-luvulle, Saarijärvi
Suomensekän Sanomien kesälehti 2022, "Arvokasta historiaa henkivä vanha pappila 130-vuotta", N:o 20 B, s.6
