Vesistöhankkeet

Jähdyslammen reitti on puroista ja pienistä välilammista muodostuva vesireitti, joka laskee Kangasjärvestä  Majajärven kautta Vaskiveden Jähdyslahteen. Reitillä on neljä kalannousuestettä. Jähdyspohjankosken alaosassa on kaksi säilynyttä, mutta toimintansa lopettanutta myllyrakennusta. Jähdyspohjankoskessa on olut myllytoimintaa jo 1600-luvulta saakka ja nykyiset Ylä- ja Alamylly ovat sijainneet viimeistään 1800-luvulta nykyisillä paikoillaan.

Reitin keskivaiheilla puron vesi on padottu kolmen pienen lammen ketjuun, joista käytetään yhteisnimeä Patolammet. Reitin pituus on noin kolme kilometriä ja putouskorkeutta sillä on vajaa 20 metriä. Reitin puro-osuuksista käytetään yhteisnimeä Myllyoja.

Myllyojaa on monin paikoin perattu ja muokattu kuivatuksen ja erilaisten myllyjen tarpeisiin.

Jähdyspohjan pohjavesialue

Myllyojan yläosa Kangasjärvestä Patolampien alapuolelle halkoo Jähdyspohjan pohjavesialuetta.  Ylimmän Patolammen padotettu vesipinta on selkeästi korkeammalla kuin sen itäpuolisen harjun ydinosan pohjaveden taso, ja siten lammen alueelta vettä imeytynee harjuun. Kuivina kesinä Patolammen vedenpinnan onkin havaittu voivan laskea reilusti padotustason alapuolelle. Padon mahdollisen vuotamisen ohella imeytyminen voi hyvinkin selittää vesikadon. Imeytynyt vesi kuitenkin palannee puroon osin jo heti Patolampien alapuolella, missä puron vesipinta on luonnonmukaisella tasollaan.

Hankkeen tavoitteet ja toteutus

Kunnostuksen tavoitteena on palauttaa reitti virtavesikalojen lisääntymisalueeksi. Hankkeen tavoitteena on saada elinkelpoinen taimenkanta Jähdyspohjan reitille. Hankkeesta koituu hyötyä kalastolle kalastukselle ja muulle virkistyskäytölle sekä maisemalle. Hanke tukee kalakantojen kestävää käyttöä ja kalastusta sekä vahvistaa pohjoisen Pirkanmaan taimenkantoja, sekä toteuttaa Pirkanmaan vesienhoidon suunnitelmaa ja Virtain kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaa.

Hankkeella ei ole vaikutusta reitin virtaamiin tai luonnonjärvien vedenkorkeuksiin. Kalateiden rakentamisen yhteydessä säädetään kahden ylimmän Patolammin vedenkorkeutta ja kaikkien lampien padot muutetaan nykyisistä säädellyistä settipadoista kiinteiksi padoiksi. Käytännössä lampien vedenkorkeuden vaihtelu vähenee ja muuttuu luonnonmukaisemmaksi. Kunnostustöiden aikana voi aiheutua hetkellistä samentumista alapuolisessa Myllyojassa. Pidemmällä aikavälillä uomien luonnonmukaistuminen edesauttaa hyvää veden laatua. Hanke aiheuttaa lyhytaikaista häiriötä lähiluonnolle, mutta pitkän aikavälin ja laajemmalle kohdistuvat vaikutukset luontoon ja maisemaan ovat kunnostustarkoituksen mukaisesti positiiviset.

Hankkeella ei ole vaikutusta alueen maankäyttösuunnitelmien toteutumiseen. Koskikunnostukset ja Ylämyllyn kalatie lisäävät Jähdyspohjan maakunnallisesti tärkeän kulttuurimaisema-alueen maisema- ja virkistysarvoja. Alamyllyn myllyrakennusta suojataan hankkeen yhteydessä tulvavesien aiheuttamalta kulumiselta ja vettymiseltä.

Hanke toteuttaa Pirkanmaan vesienhoitosuunnitelmaan 2016-2021 ja Virtain kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmiin kirjattuja tavoitteita. Hankkeesta ei myöskään arvioida aiheutuvan koituvan korvattavaa yleistä vahinkoa tai haittaa. Lyhytaikainen samennushaitta korvautuu kunnostuksesta koituvalla pitkäaikaisella virkistys-, maisema- ja kalataloushyödyllä.

Suunnitelmassa Patolammin alimmaisen altaan veden pinta pidetään nykyisellä tasolla ja keskialtaan vedenpintaa nostetaan 0,4 m. Ylimmäisen lammen vedenpintaa lasketaan 15 cm:llä. Kaikki Patolammin altaat sijaitsevat pohjavesialueella. Poikkeuksellisen kuivina aikoina lampien vedenpinnat laskevat hyvin alhaalle veden suotautuessa pohjaveteen alueella esiintyvän sorakerroksen lävitse. Tämän vuoksi kalatie suunniteltiin tiivispohjaiseksi, jotta suotautumista pohjaveteen ei tapahtuisi.

Hankkeella ei ole vaikutusta alueen maankäyttösuunnitelmien toteutumiseen. Koskikunnostukset ja Ylämyllyn kalatie lisäävät Jähdyspohjan maakunnallisesti tärkeän kulttuurimaisema-alueen maisema- ja virkistysarvoja. Alamyllyn myllyrakennusta suojataan hankkeen yhteydessä tulvavesien aiheuttamalta kulumiselta ja vettymiseltä.

Vesilain mukainen lupahakemus on jätetty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ja se on ollut kuulutuksilla 31.7.-4.9.2017.

Vesistötietoa

Wolanderinkosket sijaitsevat Kahilanjärven ja Väliveden välisessä noin puoli kilometriä pitkässä jokiosassa. Noin 1,3km niiden alapuolella sijaitsee Väliveden ja Toisveden yhdistävä Enonkoski. Koskille tunnusomaisia piirteitä ovat pienet putouskorkeudet ja voimakkaat virtausvaihtelut johtuen Soininkosken voimalaitoksen tekemästä sääntelystä.

Soininjoessa sijaitseva Soinin voimalaitos on rakennettu uudelleen vuosina 1979-1980. Voimalaitoksen nimellinen putouskorkeus on 7,5 metriä ja se estää kalannousun.

Kahilanjärven ja Väliveden laskemisesta on tehty ensimmäinen kirjallinen suunnitelma vuonna 1922. Hanke toteutettiin 1940-luvun alussa, silloin Kahilanjärven vedenpinta laski noin metrillä ja Välivesi vastaavasti 20-30 senttimetrillä.

Kalakanta oli vielä 1995 kalastoltaan vahva muikun, siian, kuhan, mateen, ahvenen, kuoreen ja särjen osalta. Kohtalainen hauen, lahnan, säyneen, kiisken ja salakan osalta ja heikko taimenen ja harjuksen osalta.

Alueella pesi tällöin myös melko runsas vesilinnusto.

Hanke

Hanke toteutettiin vuosina 2012 ja 2013. Tarkoituksena oli koskien kalataloudellinen kunnostus. Käytännössä tämä tarkoitti virtakutuisten kalojen elinolosuhteiden parantamista siten, että etenkin taimenen lisääntymis- ja poikastuotanto-olosuhteet mahdollistettiin: koskiin kaivettiin suojakuoppia, perustettiin kutusorakoita ja levitettiin kivikoita. Lisäksi hankkeeseen liittyi Wolanderinkosken alapuolisen uoman ruoppausta.

Osakaskunnat ovat päättäneet, että Wolanderinkosken alue on rauhoitettu  kalastukselta. Enonkoskea ei  ole rauhoitettu.

Vesistötietoa

Hauhuunvesi ja Uurasjärvi sijaitsevat Pihlajaveden reitin alaosassa. Vesistöä ei säännöstellä ja pääosa vesistä virtaa Naurissalmen kautta Tarjanneveteen.

Pihlajaveden reitti kuuluu Project Aqua–ohjelmaan.

Uurasjärvi ulottuu Kortesalmesta Siikavirtaan. Uurasjärven pinta-ala on 10,08 km² ja siinä on 27 saarta. Rantaviivaa on noin 90 km, josta lähes 80 km on virkistyskäyttöön kelpaavaa. Hauhuunvesi on Siikavirran sekä Naurissalmen, Simpsiönsalmen ja Putikkosalmen välinen alue, jonka merkittävimmät osat ovat Hauhusselkä ja Morrinlahti.

Hauhuunveden pinta-ala on 1,84 km² ja siinä on 2 saarta. Rantaviivaa on noin 17 km, josta virkistyskäyttöön kelpaavaa on alle 3 km.

Osa Uurasjärveä kuuluu Natura 2000 –verkostoon ranta- ja kalliometsäalueena. Alueella on pitkä rakentamaton ja luonnontilainen rantavyöhyke. Alueen suojeltavia luontotyyppejä ovat humuspitoinen järvi, karu kasvupeitteinen kallio, vanha havumetsä ja puustoinen suo. Alueella asuu myös metso.

Myös Hauhusselkä on Natura 2000 –alue ja se on tärkeä linnustoalue etenkin muuttoaikana. Järvellä on selkälokki- ja naurulokkikolonioita. Lintulajeista siellä tavataan mm. laulujoutsen, kurki, luhtahuitti ja ruskosuohaukka.

Myös hankealueen yläpuolinen Kituskoski ja alapuolinen Tarjannevesi kuuluvat Natura 2000 –verkostoon. Kituskosken Natura-alueeseen kuuluu luonnontilainen jokireitti, vanhojen metsien aluetta ja järven rantaa. Tarjannevesi on lähes luonnontilainen karu humusjärvi, jonka rannoilla on myös suojeltavia luontotyyppejä.

Kunnostushanke

Kunnostus käsitti pohjapatojen rakentamiset Nauris-, Simpsiön- ja Putikkosalmeen, pienvenesulun rakentamisen Naurissalmeen sekä ruoppaukset Kortesalmella. Hankkeessa nostettiin järvien alinta veden korkeutta molemmissa järvissä 70 cm. Keskivedenkorkeus nousi Hauhuunvedellä 40 cm ja Uurasjärvellä 30 cm. Tulviin hankkeella ei ole ollut vaikutusta.

Kunnostus alkoi Uurasjärven ruoppauksilla. Pohjapatojen ja pienvenesulun rakentaminen alkoi kesäkuussa 2009.  Hanke valmistui syksyllä 2009 ja avajaisia vietettiin kesäkuussa 2010.

KALASTUS ON KIELLETTY 100 METRIN ETÄISYYDELLÄ PATORAKENNELMIEN ALAPUOLELLA!

Vesistötietoa

Vermasjärvi sijaitsee Virtain kaupungissa valtatie nro. 23 varrella noin 8km Virtain keskustasta länteen. Järven pinta-ala on 5,4km² ja siinä on kolme erillistä osaa (allasta). Vermasjärvi on rehevöitynyt pitkän kehityksen tuloksena. Alueen tila on ollut heikko jo 60-luvulla, jolloin vedenlaatua on tutkittu ensimmäisen kerran. Kunnostuksesta on tehty lukuisia aloitteita 70-luvulta lähtien. Suurimpana ongelmana Vermasjärvellä on koettu veden heikko laatu ja alhaiset kesävedenkorkeudet.

Ihmisen toimet ovat muuttaneet Vermasjärven hydrologisia olosuhteita: 1800-luvun alussa toteutetun Makkaraojan perkauksen seurauksena vedenpinta laski noin metrillä.

Vermasjärvellä harrastetaan kalastusta: kalastoon kuuluvat ahven, hauki, kiiski, kuha, lahna, made, siika, sulava, särki ja säyne. Vermasjärveltä laskeva makkaraoja on aikoinaan ollut hyvä ravustuspaikka.

Mäntylänlahti on pesimälinnuston osalta valtakunnallisesti arvokas kohde. Lisäksi sillä on huomattava merkitys vesilintujen muuton aikaisen levähdysalueena.

Hanke

Vermasjärvellä tavoitteena oli nostaa alinta vedenkorkeutta noin 50 cm. Lasku-uoman eli Makkaraojan suulle rakennettiin pohjapato. Keskimääräinen vedenkorkeus nousi 25 cm. Tulviin hankkeella ei ole ollut vaikutusta.

Pato valmistui keväällä 2013.

Kurjenjärven ja Joutsenjärven kunnostus

Kurjenjärvellä oli tavoitteena nostaa alinta vedenkorkeutta ja tehdä arvokkaalle lintuvesialueelle (Joutsenjärvi) avointa vesialuetta lisää. Hankkeen suunnittelusta vastaa Länsi-Suomen ympäristökeskus. Kunnostussuunnitelma on valmistunut vuoden 2009 alussa. Työt on aloitettu, mutta suunnitelmaa on jouduttu karsimaan mm. ruoppausten osalta. Vedenpinnan nostoa ei toteuteta lainkaan. Suunnitelman karsimiseen päädyttiin rahoitusongelmista johtuen.

Kurjenjärvi ja Joutsenjärvi

Kurjenjärvi ja siihen kiinteästi liittyvä Joutsenjärvi sijaitsevat Pirkanmaan maakunnassa, Virtain kaupungin Kurjenkylässä.

Kurjenjärven pinta-ala on noin 2,4km² ja rantaviivan pituus noin 13 kilometriä. Järvi on erittäin matala, suurimman syvyyden ollessa vain 2,3m.

Kalakantaan kuuluu ahven, hauki, kiiski, lahna ja särki. Linnusto alueella, etenkin Joutsenjärvellä, on laaja, mutta pesimäalueena sen arvo alkaa olla laskussa.

Aloitteen kunnostushankkeen aloittamisesta tekivät paikalliset asukkaat.

Keskeisimmät ongelmat

Kurjenjoelle on suunniteltu perkauksia, joista vanhin on Hanhikosken ja Kurjenjärven välinen, noin 30 kilometrin mittainen perkaus, joka on suunniteltu vuonna 1910. Suunnitelman päivitys tehtiin vuonna 1930 kun Kurjenjoen Pajukosken ja Kurjenjärven väliselle osuudelle tehtiin uusi suunnitelma. Suunnitelman mukaisesti Kurjenjärven alapuoliseen jokeen tehtiin perkaus, joka laski Kurjenjärven keskimääräisiä vedenkorkeuksia.

Järven vedenpinnan lasku aiheutti kuitenkin haittoja järven käytölle, koska järven umpeenkasvu kiihtyi. Umpeenkasvua edesauttoi myös tehdyt ojitukset, jotka lisäsivät lietteen kertymistä järveen.

Järven keskisyvyys on vain noin 1,2 metriä ja järven mataluus aiheuttaa umpeenkasvua. Järven ravinnepitoisuudet ovat koholla ulkoisesta kuormituksesta johtuen sekä pohjalietteen sekoittumisesta veteen erityisesti aallokon vaikutuksesta.

Kurjenjärvi on läpivirtausjärvi, mikä on merkittävä syy sisäisen kuormituksen suhteellisen alhaiseen tasoon. Erityisesti Joutsenjärvellä on linnustollisesti merkittävä arvo, joka umpeenkasvun myötä vähitellen pienenee.

Hankkeen tavoite

Hankkeen tavoitteena on säilyttää ja parantaa Kurjenjärven ja Joutsenjärven tilaa erityisesti siten, että linnustolliset arvot ja virkistyskäyttöarvo säilyvät ja parantuvat.

Tietoa Kurjenjärven linnustosta on koottu artikkeliin: Virtain Kurjenjärven seudun linnusto vuosina 1991-2016 (SSLTY)

Ylä-Havankajärvi sijaitsee Virtain kaupungin Patalanmajan ja Vaskiveden kylissä Vaskuun taajamatien varrella noin 14km Virtain keskustasta lounaaseen.   Järven pinta-ala on noin 1,2km² ja rantaviivan pituus on 7,2km ja suurin syvyys noin 2,1 metriä.

Kalastus järvellä on pienimuotoista. Kalasto muodostuu pääosin hauesta, ahvenesta ja särjestä. Metsästys on pienimuotoista sorsanmetsästystä ja alueella on pesinyt mahdollisesti sama joutsenpari säännöllisesti jo yli 20 vuotta. Saukon ja piisamien esiintymisestä on havaintoja järven rantavyöhykkeessä.

Viime vuosikymmenten aikana järven rannanomistajat ovat olleet huolissaan järven tilasta ja sen rehevöitymiskehityksestä. Havanganjokea on perattu 1900-luvun alkupuolella, todennäköisesti ilman asianmukaista lupaa. Järvellä ja Havanganojassa on tehty puunuittoa 1900-luvun alussa ja sen hetkisistä sekä lasku-uoman perkausta edeltävistä vedenkorkeuksista ei ole ranta-asukkailla tietoa, eikä myöskään Pirkanmaan ympäristökeskuksen arkistoista löydy päätöksiä tai tietoja järven aikaisemmista vedenkorkeuksista.

Vuosikymmenten aikana tehdyt ojitukset ovat kuljettaneet järveen suuria määriä humusta. Ulkoisen ja sisäisen ravinnekuormituksen, sekä pienen vesisyvyyden johdosta järven kasvillisuus oli lisääntynyt voimakkaasti. Paikoitellen esiintyi runsaasti uposlehtistä kasvustoa, joka vaikeutti veneilyä alueella. Rannanomistajien mukaan 60-luvun jälkeen järven virkistyskäyttöarvo onkin pienentynyt merkittävästi. Suurimpana ongelmana pidettiin järven mataluutta, alhaista vedenkorkeutta ja järven umpeenkasvamista.

Hanke

Havanganjoen suulle rakennettiin kivistä ja moreenista ylisyöksypato. Tarkoituksena oli nostaa järven alivesiä noin 30cm ja laskea tulvakorkeuksia 5cm. Keskivesi nousi noin 23cm. Tarkoituksena hankkeella oli parantaa järven vedenlaatua, kasvattaa vesitilavuutta pienentää vedenkorkeuden vaihtelua ja parantaa rantojen sopivuutta virkistyskäyttöön.

Kunnostus alkoi heinäkuussa 2009 ja patojuhla järjestettiin syyskuun alussa 2009.

Toisveden kunnostus

Toisveden pinta-ala on 29,4 km² ja sen vedet purkautuvat Horhankosken ja Herraskosken kautta alapuoliseen Vaskiveteen (Iso-Tarjannevesi). Toisvesi on syvä ja karu järvi, jonka kokonaisrantaviivan pituus on 81,5 km. Järvi on syvyyskartoitettu vuonna 1954. Syvin kohta on 85,0 metriä. Veden laatua on seurattu säännöllisesti vuodesta 1962 alkaen.

Toisvedellä on vähän tai kohtalaisesti vesikasvillisuutta. Kalakannaltaan Toisvesi on hyvä ja järvestä voi saada saaliiksi esimerkiksi haukia, ahvenia, siikoja, mateita ja kuhia. Linnustoa Toisvedellä on mm. iso- ja tukkakoskelot, tiirat, kalalokit, telkät, sinisorsat, tavit ja rantasipit. Herrasen alueella tavataan muuttoaikoina ja talvella joutsenia, mutta myös harvinaisempia lintuja kuten merikotkia, mustalintuja, alleja, pilkkasiipiä, merimetsoja ja pikku-uikkuja.

Toisvesi Järviwikissä

Ajantasainen vedenkorkeustieto

Toisveden ranta-asukkailta ja osakaskunnilta tulleiden pyyntöjen perusteella Virtain kaupunki ja Pirkanmaan ympäristökeskus laativat esisuunnitelman alimman veden pinnan korkeuden nostamisesta vuonna 2005. Horhankoskea on aikoinaan perattu irtouittoa varten, jonka seurauksena vedenkorkeudet ovat laskeneet.

Varsinainen kunnostussuunnitelma valmistui vuoden 2010 lopulla. Suunnitelman laati Pirkanmaan ELY-keskus. Suunnitelman mukaan alimpia veden pinnankorkeuksia nostettaisiin rakentamalla pohjapato Horhankosken yläpuolelle. Alivedenkorkeus nousisi 45 cm ja keskivedenkorkeus 12 cm. Pohjapato suunniteltiin siten, että tulviin hankkeella ei ole vaikutusta. Samalla kunnostettaisiin Horhankoski kalataloudellisesta näkökulmasta.

Vesistökunnostushanke valmistui keväällä 2018. 

_{Kuva 23.5.2019}

_{Kuva 3.7.2019}

Vaskuunjärvi

Vaskuunjärvi sijaitsee Virroilla Vaskuun kylässä. Sen pinta-ala on 1,5km² ja rantaviivaa on yhteensä 14,1km. Rannoilla on paljon loma-asutusta.  Järvikortti

Vaskuunjärvi kuuluu Virtain kalastusalueeseen. Kalastoon kuuluvat kalastettavista lajeista hauki, siika, kirjolohi, särki, lahna, made, kiiski, ahven ja kuha. Järvessä esiintyy harvakseltaan myös rapuja. 

Vaskuunjärven länsirannat ovat melko jyrkkiä ja paikoin kallioisia. Itärannat vuorostaan ovat loivemmat ja maatalousvaltaisemmat. Luonteenomaista on rantoja reunustava muutaman metrin levyinen järvikorte-/saravyöhyke.

Hankkeen taustalla oli veden pinnan suuri vaihtelu. Etenkin vähäsateisina kesinä veden pinta laski niin alas, että siitä oli haittaa virkistyskäytölle. Vedenpintaa säännösteltiin järven luusuan lähellä Koronjoessa olevalla settipadolla. Padon omistaja ilmoitti luopuvansa koskioikeuksista, mikäli jokiuomaan tehtäisiin säännöstelyvelvoitteen poistava pohjapato.

Vaskuunjärven  ali- ja keskivedenkorkeuksien nostamiseksi järven luusuaan rakennettiin teräspontilla vahvistettu luonnonmukainen pohjapato, jonka harjanpituus on 38m. Padon avulla alivedenkorkeus nousi 30cm ja keskivedenkorkeus nousi 27cm. Samassa yhteydessä syvennettiin ja levennettiin padon alapuolista kallioon louhittua aluetta noin 90 metrin matkalta. Suurin hyöty vedenkorkeuksien nostosta syntyi vesistön virkistyskäytölle. Hankkeella varmistettiin, että Vaskuunjärvestä tulee pieni virtaama Koronjokeen myös sateettomina kausina.

Jokeen virtaa vettä myös kesän kuivimpaan aikaan

Koronjoki

Koronjoki on yli 10km pitkä ja laskee Vaskiveden Koronselkään. Kosket kunnostettiin kalatalouden kannalta vuonna 2002. Tällöin kunnostettiin 8 koskea, joiden yhteispituus on 2,4km. Samassa yhteydessä koskeen rakennettiin kalannousuväylä. Koronjoessa on alkuperäinen purotaimenkanta ja se on yksi Pirkanmaan merkittävämmistä taimenen virtavesistä.

Koronjoki oli aikoinaan tärkeä uittoreitti ja siksi sen uomaa onkin perattu uittoa varten 1900-luvun alussa. Uittoa jatkui aina 1940-luvun alkuun asti.

Joessa on aikoinaan ollut myös talojen yhteisiä ns. lahkomyllyjä sekä kaksi pienehköä sähkövoimalaitosta.

Kalastoon kuuluvat hauki, ahven, särki, kivisimppu, made ja taimen. Joella elää myös saukkoja ja majavia sekä minkkejä.

Koronjoen kunnostuksen yhteydessä vanha settipato (joka pahimmillaan esti virtauksen kokonaan) purettiin ja korvattiin kallioon louhituilla kynnyksillä. Samalla laajennettiin myllylampea ja kivettiin alapuolista koskiosuutta.

Ratkaisulla mahdollistettiin kalan kulku Koronjoesta Vaskuujärveen. Työt alueella aloitettiin heinäkuussa 2014 ja ne valmistuivat syyskuun lopussa 2014.

Vesistötiedot

Havanganjärvi on pinta-alaltaan noin 1,73km². Järven keskisyvyys on 6,5m ja suurin syvyys noin 30m. Pohjoisosa on matalampi kuin eteläosa. Järven pohjoispäähän laskee Havanganoja, joka saa alkunsa Ylä-Havanka järvestä. Havanganjärven valuma-alueella sijaitsevat Iso Valkeajärvi, Ylä-Havankajärvi, Pirttijärvi, Iso Koirajärvi, Iso Kortejärvi ja Pieni Kortejärvi.

Havanganjärvi on humuksen voimakkaasti värjäämä, lievästi rehevä järvi, jolla on hyvä happamuuden puskurointikyky. Havanganjärvessä esiintyy haukea, kuhaa, siikaa, lahnaa, särkeä, ahventa, kuorretta, muikkua, madetta ja salakkaa. Jokirapuakin esiintyy jonkin verran ja kalastus on melko runsasta. Paikallisten tietojen mukaan Havanganjärven vesilinnusto on melko runsasta ja syksyisin harjoitetaankin vesilintujen metsästystä.

Suunnittelun yhteydessä järvelle tehtiin kuormitusselvitys. Suurimmat ulkoisen kuormituksen lähteet ovat maatalous, turvetuotanto, haja-asutus ja metsätalous.

Vesi- ja ranta-alueiden käyttö

Valuma-alue on metsätalousvaltaista aluetta, jossa vallitsevana metsätyyppinä ovat havumetsät. Alueella harjoitetaan myös maataloutta ja turvetuotantoa. Rannoilla on vesistöön nojautuvaa yritystoimintaa, kuten lomamökkien vuokrausta ja tanssilavatoimintaa. Rannalla on myös yleinen uimaranta.

Alueella on noin 102 vakituista asuntoa ja 110 vapaa-ajan asuntoa.

Hankkeen tarkoitus

Hankkeen tarkoituksena oli lopettaa Havanganjärven aktiivinen säännöstely ja korvata Tyrkönojan vanha säätöpato kahdella kiinteällä patoratkaisulla, jotka samalla mahdollistivat Havanganjärven alimpien vedenkorkeuksien noston tulvakorkeuksien kuitenkaan liikaa nousematta. Tarkoituksena oli myös pitää ennallaan tai vähentää Havanganjärvestä Iso-Valkeejärveen tapahtuvaa takaisinvirtausta.

Hankkeesta saatava hyöty

Vedenpinnan nousulla oli suotuisa vaikutus kalojen elinolosuhteille, etenkin kevätkutuisille lajeille. Vedenpinnan nousu hillitsee kasvillisuuden lisääntymistä ja estää umpeenkasvua, mikä osaltaan auttaa järven linnuston elinolosuhteiden säilymistä.

Kesäisin vedenkorkeus oli laskenut niin alas, että siitä oli ollut haittaa myös virkistyskäytölle. Hankkeen seurauksena nouseva vedenkorkeuden nousun on tarkoitus parantaa myös siis järven virkistyskäyttöä. Tyrkönojan vanhan säännöstelyvelvoitteen poistuessa säännöstelypato (30-luvulla rakennettu) purettiin. Se oli ollut vaikeasti säädettävissä eikä sille ole ollut enää vesivoimankäytön kannalta tarvetta.

Havanganjärven keskipinta nousi 14 cm ja alimmat vedenkorkeudet 53 cm. Ylin vedenkorkeus laski 3cm.

Hankkeen valmistuminen ja tarkkailu

Havanganjärven kunnostushanke valmistui 2015.

Hankkeen valmistumisen jälkeen on tarkkailtu Havanganjärven ja Iso Valkeajärven vedenlaatua.

Vuoden 2018 tulokset löytyvät täältä. Raportti sisältää myös muiden järvien tarkkailutietoja.

Järvet löytyvät myös Vauhtia vesienhoitoon-sivustolta:

Havanganjärvi

Iso Valkeajärvi

Vesistötiedot

Seinäjärvi kuuluu Kyrönjoen vesistöalueeseen, jossa on suoritettu merkittäviä tulvasuojelutoimenpiteitä. Seinäjärvi sijaitsee vesistöalueen latvoilla Virtain ja Alavuden kaupunkien alueella. Vedet järveen tulevat pääasiassa kahta pientä jokea pitkin: Paukajokea ja Hirviluomaa.

Seinäjärven pinta-ala on 863ha, keskisyvyys 2m ja suurin syvyys 4,3m. Seinäjärvi on suurin Kyrönjoen vesistöalueen luonnonjärvistä.

Seinäjärven linnusto on monipuolinen ja kalakanta hyvä, petokalojen osuus on peräti 70 prosenttia koko kalakannasta.

Seinäjärvi soveltuu hyvin virkistyskäyttöön, joskin kesäasuntojen kehitystä rajoittaa järven mataluus. Virkistyskäyttöön soveltuvaa rantaviivaa on noin 30km.

Seinäjärvellä ei ole vesivoimaa.

Keskeisimmät ongelmat Seinäjärvessä

Keväällä tehtävän luvanmukaisen vedenpinnanlaskun (ns. kevätkuoppa) syvyys koetaan ongelmaksi. Säännöstelykokemukset viimeisimmän muutoksen jälkeen ovat osoittaneet, että laskelmat ovat yliarvioineet kevään tulovirtaamia. Siitä syystä ongelmaksi on muodostunut järven alhainen vedenkorkeus. Mikäli järven pintaa ei saada keväällä tarpeeksi korkealle tasolle, kesällä matalat rannat ruohottuvat ja virkistyskäyttömahdollisuudet vähenevät. Kuivina kesinä vedenpinta laskee loppukesästä liian alas. Paikalliset ovat kevätkuopan loiventamisen kannalla ja haluaisivat loiventaa myös loppukesän pinnanalennusta.

Hankkeen tavoitteet

Tavoitteena on muuttaa Seinäjärven säännöstelyä siten, että vedenkorkeudessa saavutetaan nykyisen luvan mukainen keskivedenkorkeuden taso. Muutos toteutetaan siten, että lopputalvella vedenkorkeutta lasketaan vähemmän kuin nykyisin ja kesän aikaista vähittäistä laskua ei toteuteta.

Tavoitteena on myös vähentää järven ulkoista kuormitusta. Ulkoisen kuormituksen vähentämisellä tavoitellaan järven tilan parantumista ja virkistyskäyttöarvon parantumista veden laadun kohenemisen myötä.

Toteutus

Seinäjärven säännöstelyä muutetaan siten, että luovutaan nykyisistä säännöstelyrajoista. Säännöstelypatoa muutetaan juoksutuksen helpottamiseksi pienten virtaamien aikana tekemällä patoon ylisyöksyaukko.

Virtain puolella suurin yksittäinen toimenpide on Paukajoen suun ruoppaus. Alueelle on jo tehty kaksi pintavalutuskenttää ja laskeutusallas.

Seinäjärven kunnostus on tehty osittain: kosteikon ja Paukajoen suun ruoppaus on jo tehty. Näillä toimenpiteillä vähennetään Seinäjärven ulkoista kuormitusta.

Vaikutusten arviointi

Keskivedenkorkeus nousee 7cm nykyisen luvan mukaiselle tasolle ja kesällä keskivedenkorkeus nousee 3cm. Kesällä hyvin pienten tulovirtaamien ja voimakkaan haihtumisen aikana järven vedenpinta laskee tavoitevyöhykkeen alle, vaikka minimijuoksutuksesta luovuttaisiin kokonaan.

Säännöstelyn muutoksella ei ole yksittäisenä toimenpiteenä oleellista vaikusta veden laatuun. Teoreettisesti laatu paranee vesitilavuuden kasvaessa, käytännössä muutos on niin pieni että sitä tuskin pystytään havainnoimaan. Kuormitusta vähentävillä toimenpiteillä fosforikuormitus vähenee noin 125kg vuodessa.

Veden pinnan vaihtelun tasaamisella ja vesitilavuuden lisäämisellä on kuitenkin kalojen kannalta myönteisiä vaikutuksia, lisäksi kaikilla tehtävillä toimenpiteillä tuetaan vesienhoidon mukaista tavoitetta säilyttää järven hyvä ekologinen tila. Vedenpinnan nousu vaikuttaa myös myönteisesti järven virkistyskäyttöön.

Iso-Tarjannevesi sijaitsee Virtain, Ruoveden ja Mänttä-Vilppulan kuntien alueella ja se rajoittuu pohjoisessa Toisveteen ja etelässä Murolekoskeen. Em. kuntien ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen toimesta tehtiin selvitys, jonka tavoitteena oli selvittää voiko Iso-Tarjanneveden alinta vedenpintaa korottaa.

Esiselvitys hankkeesta valmistui vuonna 2007.

Hankkeen etenemistä valmistellut työryhmä kokoontui keväällä 2008 ja neuvottelussa todettiin, että toistaiseksi hanketta ei viedä eteenpäin . Lisätietoja asiasta saa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vesienhoito-osastolta.

VIRTA-hanke toteuttaa virtavesien kunnostuksia ja kerää samalla tietoa kunnostustoimien vaikutuksista.

Virtain kaupunki on sitoutunut hankkeeseen vuosiksi 2018-2021.

KVVY:n sivut hankkeesta

Virtavesi Youtube-kanava

Virtain kaupunki on osa Ikaalisten reitille perustettua neuvottelukuntaa. Neuvottelukunta perustettiin osana Yhteistyöllä vesistöt kuntoon Ikaalisten reitillä-kärkihanketta. Hanketta koordinoi Pirkanmaan ELY-keskus. Neuvottelukunta kokoaa laajasti yhteen alueen vesienhoidon eri toimijat. Tarkoituksena on verkostomaisesti, monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti edistää vesienhoitoa Ikaalisten vesistöreitin alueella. Jäseninä ovat kunnat, maakuntien liitot, ELY-keskus, osakaskunnat, yhdistykset, yritykset sekä yhteisöt.

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja pohjavesin tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Vesien hyvä tila parantaa erityisesti vesien virkistyskäytön mahdollisuuksia tarjoten turvallisen uimaveden ja järviveden käytön, runsaat kalavarat ja se myös nostaa kiinteistöjen arvoa.

Hankkeen tiedotuslehti löytyy täältä

Hanke on jo päättynyt. Kyseessä oli Pirkanmaan metsäkeskuksen vetämä hanke, joka keskittyi Havankajärvien valuma-alueelle Vaskiveden ja Vaskuun alueelle.

Hankkeessa kerättiin paikkatietoa eri tavoin ja niitä yhdistelemällä laadittiin niin sanottu riskianalyysimenetelmä, jonka avulla suunniteltiin vesiensuojelutoimenpiteitä vesistöjen kannalta olennaisiin paikkoihin.

Hankkeen päätavoitteena oli parantaa valuma-alueen vesistöjen ekologista tilaa ja suunnitella alueelle käytännön vesiensuojelutoimenpiteet. Hanketta rahoittivat EU:n lisäksi Virtain kaupunki, valtio ja Metsäkeskus. Hankkeessa suunniteltiin vesiensuojelutoimenpiteitä (mm. lietekuoppia, -altaita, kosteikkoja) noin 30 kohteeseen. Näistä noin 20 kohdetta oli toteutuskelpoisia.