Luonnonsuojelu

Luonnonsuojelualueilla turvataan  lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta. Luonnonsuojelualueilla  huolehditaan lisäksi kansallismaiseman, kulttuuriperinnön ja virkistys-  ja retkeilyalueiden säilymisestä.

Luonnonsuojelualueita ovat:

• kansallispuistot
• luonnonpuistot
• valtion muut luonnonsuojelualueet
• yksityisille maille perustetut suojelualueet

Luonnonsuojelualueet perustetaan  luonnonsuojelulain mukaan lailla tai asetuksella valtion maalle tai  ELY-keskuksen päätöksellä yksityismaalle. Luonnonsuojelualueiden käyttöä  säätelee luonnonsuojelulaki. Laissa on säädetty suojelualueilla  noudatettavista rauhoitusmääräyksistä ja niistä poikkeamisesta. Muita  luonnonsuojelualueita perustettaessa voi valtioneuvosto säätää eräistä  aluekohtaisista poikkeuksista.

• Natura 2000 -alueet Pirkanmaa

• Torisevan luontopolku (lataa tästä esite)

Torisevan luontopolulle pääset parhaiten joko Torisevajärvientien pysäköimis- ja levähdysalueelta (osoite Torisevajärvientie 519) tai Lakarin leirintäalueelta (Lakarintie 403), jossa on myös pysäköintimahdollisuus.

_{P-alueilta löydät luontopolun kartan.}

Reitin varrella voit tutustua myös eri aiheista kertoviin kyltteihin:

• Marttisen saaren luontopolku
• Myllyojan metsäluontopolku (lataa tästä esite)
• Pirkan Taival

Lisätietoja luontopoluista löytyy Virtain kaupunki, matkailu, aktiviteetit, kävelyreitit ja luontopolut

Virtain lintupaikoista tietoa löytyy Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen sivuilta.

Vieraslajit

Vieraslajit ovat eliölajeja, jotka ovat  levinneet luontaisilta levinneisyysalueiltaan uusille alueille ihmisen  mukana. Leviäminen voi olla tietoista (esim. puutarhakasvit kaupan  mukana, uusien riistalajien tuonti) tai tahatonta (salamatkustajat  tavarankuljetuksissa ja laivojen painolastivesissä). Ihmisen mukana  kulkeutuminen auttaa lajia ylittämään sen leviämiselle luontaiset  esteet, kuten valtameren, vuoriston tai kokonaisen mantereen.

Suurin osa uusille alueille levinneistä  vieraslajeista häviää itsestään. Osa asettuu elämään etenkin erilaisiin  ihmisen muokkaamiin kulttuuriympäristöihin, kuten joutomaille ja ratavarsille, aiheuttamatta haittaa muulle ympäristölle. Pieni osa,  arviolta 10 %, vieraslajeista pystyy leviämään ja lisääntymään myös  luonnonympäristöissä: vesistöissä, kosteikoissa, lehdoissa ja niityillä,  jossa ne kilpailevat alkuperäisen lajiston kanssa aiheuttaen jopa paikallisia alkuperäislajien häviämisiä. Näitä vieraslajeja kutsutaan  haitallisiksi vieraslajeiksi. Ekologisten haittojen lisäksi  haitallisista vieraslajeista voi aiheutua terveydellisiä, esteettisiä ja taloudellisia haittoja. Ne voivat haitata myös luonnon  virkistyskäyttöä.

Puutarhan haitallisia vieraslajeja ovat esimerkiksi jättiputki, komealupiini, kurtturuusu, jättipalsami ja espanjansiruetana.

Tarkempia tietoja vieraslajeista saat esimerkiksi kansallisesta vieraslajiportaalista ja maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta tästä.

Kunta vastaa yleisten alueiden omistajana, ettei haitallisten vieraslajikasvien anneta lisääntyä kunnalle kuuluvilla alueilla. Havainnoista voi ilmoittaa ympäristönsuojelun viranhaltijoille.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) valvoo EU:n vieraslajiasetuksen ja kansallisen vieraslajilain ja -asetuksen noudattamista.