Luonnonsuojelu

Suojelu voi kohdistua eliölajiin, elinympäristöön, luontotyyppiin, luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai koko maailman kattaviin järjestelmiin kuten meriin, ilmakehään ja ilmastoon. Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä ja toisaalta säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi, sekä palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen.

Pikalinkit:

Luonnonsuojelualueet
Luontopolut Virroilla
Vieraslajit

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueilla turvataan lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta. Luonnonsuojelualueilla huolehditaan lisäksi kansallismaiseman, kulttuuriperinnön ja virkistys- ja retkeilyalueiden säilymisestä.

Luonnonsuojelualueita ovat:

  • kansallispuistot
  • luonnonpuistot
  • valtion muut luonnonsuojelualueet
  • yksityisille maille perustetut suojelualueet

Luonnonsuojelualueet perustetaan luonnonsuojelulain mukaan lailla tai asetuksella valtion maalle tai ELY-keskuksen päätöksellä yksityismaalle. Luonnonsuojelualueiden käyttöä säätelee luonnonsuojelulaki. Laissa on säädetty suojelualueilla noudatettavista rauhoitusmääräyksistä ja niistä poikkeamisesta. Muita luonnonsuojelualueita perustettaessa voi valtioneuvosto säätää eräistä aluekohtaisista poikkeuksista.

Natura 2000 -alueet Pirkanmaa

Luontopolut Virroilla

Lisätietoja luontopoluista löytyy Virtain kaupunki, matkailu, aktiviteetit, kävelyreitit ja luontopolut

Virtain lintupaikoista tietoa löytyy Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen sivuilta.

Vieraslajit

Vieraslajit ovat eliölajeja, jotka ovat levinneet luontaisilta levinneisyysalueiltaan uusille alueille ihmisen mukana. Leviäminen voi olla tietoista (esim. puutarhakasvit kaupan mukana, uusien riistalajien tuonti) tai tahatonta (salamatkustajat tavarankuljetuksissa ja laivojen painolastivesissä). Ihmisen mukana kulkeutuminen auttaa lajia ylittämään sen leviämiselle luontaiset esteet, kuten valtameren, vuoriston tai kokonaisen mantereen.

Suurin osa uusille alueille levinneistä vieraslajeista häviää itsestään. Osa asettuu elämään etenkin erilaisiin ihmisen muokkaamiin kulttuuriympäristöihin, kuten joutomaille ja ratavarsille, aiheuttamatta haittaa muulle ympäristölle. Pieni osa, arviolta 10 %, vieraslajeista pystyy leviämään ja lisääntymään myös luonnonympäristöissä: vesistöissä, kosteikoissa, lehdoissa ja niityillä, jossa ne kilpailevat alkuperäisen lajiston kanssa aiheuttaen jopa paikallisia alkuperäislajien häviämisiä. Näitä vieraslajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Ekologisten haittojen lisäksi haitallisista vieraslajeista voi aiheutua terveydellisiä, esteettisiä ja taloudellisia haittoja. Ne voivat haitata myös luonnon virkistyskäyttöä.

Puutarhan haitallisia vieraslajeja ovat esimerkiksi jättiputki, komealupiini, kurtturuusu, jättipalsami ja espanjansiruetana.

Tarkempia tietoja vieraslajeista saat esimerkiksi kansallisesta vieraslajiportaalista ja ympäristöhallinnon verkkosivuilta tästä.

Kuvassa Torisevan rotkojärvet

Toriseva_Henrik_Dagnevall_HD_Markkinointi.jpg